Somebody slow it down

Nyt oon taas ruvennu miettimään, että miks oon jättämässä tän mun elämän Suomessa. Mulla on täällä niin tärkeitä ihmisiä, että hirvittää jättää tää kaikki. Ens vuonna en pysty enää kävelemään 200 metrin päähän parhaan ystävän luokse vaan viettämään aikaa, kun kotona on liian tylsää. Ei enää iltoja tyttöjen kanssa juoruillen, ei laiskoja iltoja kotona omassa huoneessa, omassa sängyssä, tietäen, että porukoille se on ok. Saa olla just semmonen ku huvittaa. Voi itkeä, nauraa, masistella, pitää hauskaa, olla ilonen ja surullinen ja ympärillä on silti ihmisiä, jotka välittää ja rakastaa. Oon jo saanu kuulla siitä, kuinka en sais lihoa hirveäksi palloksi vuoden aikana. :-D Noh oon kuitenkin ajatellu, että yritän siellä urheilla ja syödä niin terveellisesti kuin mahdollista, että en sitten lihois sitä 100kiloa. :-D Tuntuu kuitenkin, että se 10 kuukautta on liian pitkä aika olla erossa kaikista rakkaista, vaikka tietääkin, että on tulossa takasin. Nyt haluaa vaan nauttia siitä ajasta mitä täällä on jäljellä. Ottaa kaiken irti siitä hyvästä ja pahasta mitä tapahtuu. Oon kuitenkin onnellinen, että oon saanu mahollisuuden tähän maisemanvaihtoon, välillä kuitenkin tuntuu että tarvin sitä itteäni varten. Oon melkeen koko ikäni asunu samassa paikassa, samojen kasvojen ympäröimänä. Tarvin mun elämään vaihtelua.

Oon kuitenki onnellinen, että päätin lähteä vaihtoon vasta toisen lukiovuoden jälkeen. Sain kokea koko lukioajan parhaan päivän mun parhaitten ystävien kanssa. Sain tanssia wanhat nyt, mulle tärkeimmän ihmisen kanssa, josta tuun olemaan erossa 10 kokonaista kuukautta. Sain nauttia tästä päivästä ja olla onnellinen mun ystävien kanssa, joista on tullu mulle näitten kahen vuoden aikana niin tärkeitä. 1,5 vuotta sitten kun astuin ekan kerran sisälle lukioon lukiolaisena, en ois koskaan arvannu kuinka paljon ystäviä tulisinkaan saamaan. Tiesin koko koulusta ehkä 10 ihmistä, ja nyt mulla on koulussa paljon ihmisiä, kenen luokse voi vaan mennä istumaan ilman, että se on mitenkään outoa. Harmittaa kyllä, että ens vuonna kaverit juhlii penkkareita, käy abiristeilyllä ja  valmistuu lukiosta, kun mulla on palatessa vielä kolme jaksoa jälellä ja penkkarit vasta edessä. Ihmiset lähtee opiskelemaan ja ties minne, eikä voi olla varma näkeekö joitain enää koskaan.

Sain nyt kans viime tiistaina käytyä viimesessä vapaaehtosessa valmennustilaisuudessa, missä aiheena oli teinielämää ulkomailla. Siellä puhuttiin mm. juhlimisesta, kuinka alkoholi on kielletty, vaikka olisikin 18-vuotias niin kohdellaan silti "lapsena", kuinka sopeutuminen riippuu asenteesta, sekä käytiin läpi oikeuksia ja velvollisuuksia mitä liittyy vaihtarina olemiseen. Nyt vielä neljättä vaihtaritapaamista odotellessa. :-)

Ps. Lisään tähän loppuun videon, mitä oon väsänny nyt tässä talven aikana. :-)