Somebody slow it down

Nyt oon taas ruvennu miettimään, että miks oon jättämässä tän mun elämän Suomessa. Mulla on täällä niin tärkeitä ihmisiä, että hirvittää jättää tää kaikki. Ens vuonna en pysty enää kävelemään 200 metrin päähän parhaan ystävän luokse vaan viettämään aikaa, kun kotona on liian tylsää. Ei enää iltoja tyttöjen kanssa juoruillen, ei laiskoja iltoja kotona omassa huoneessa, omassa sängyssä, tietäen, että porukoille se on ok. Saa olla just semmonen ku huvittaa. Voi itkeä, nauraa, masistella, pitää hauskaa, olla ilonen ja surullinen ja ympärillä on silti ihmisiä, jotka välittää ja rakastaa. Oon jo saanu kuulla siitä, kuinka en sais lihoa hirveäksi palloksi vuoden aikana. :-D Noh oon kuitenkin ajatellu, että yritän siellä urheilla ja syödä niin terveellisesti kuin mahdollista, että en sitten lihois sitä 100kiloa. :-D Tuntuu kuitenkin, että se 10 kuukautta on liian pitkä aika olla erossa kaikista rakkaista, vaikka tietääkin, että on tulossa takasin. Nyt haluaa vaan nauttia siitä ajasta mitä täällä on jäljellä. Ottaa kaiken irti siitä hyvästä ja pahasta mitä tapahtuu. Oon kuitenkin onnellinen, että oon saanu mahollisuuden tähän maisemanvaihtoon, välillä kuitenkin tuntuu että tarvin sitä itteäni varten. Oon melkeen koko ikäni asunu samassa paikassa, samojen kasvojen ympäröimänä. Tarvin mun elämään vaihtelua.

Oon kuitenki onnellinen, että päätin lähteä vaihtoon vasta toisen lukiovuoden jälkeen. Sain kokea koko lukioajan parhaan päivän mun parhaitten ystävien kanssa. Sain tanssia wanhat nyt, mulle tärkeimmän ihmisen kanssa, josta tuun olemaan erossa 10 kokonaista kuukautta. Sain nauttia tästä päivästä ja olla onnellinen mun ystävien kanssa, joista on tullu mulle näitten kahen vuoden aikana niin tärkeitä. 1,5 vuotta sitten kun astuin ekan kerran sisälle lukioon lukiolaisena, en ois koskaan arvannu kuinka paljon ystäviä tulisinkaan saamaan. Tiesin koko koulusta ehkä 10 ihmistä, ja nyt mulla on koulussa paljon ihmisiä, kenen luokse voi vaan mennä istumaan ilman, että se on mitenkään outoa. Harmittaa kyllä, että ens vuonna kaverit juhlii penkkareita, käy abiristeilyllä ja  valmistuu lukiosta, kun mulla on palatessa vielä kolme jaksoa jälellä ja penkkarit vasta edessä. Ihmiset lähtee opiskelemaan ja ties minne, eikä voi olla varma näkeekö joitain enää koskaan.

Sain nyt kans viime tiistaina käytyä viimesessä vapaaehtosessa valmennustilaisuudessa, missä aiheena oli teinielämää ulkomailla. Siellä puhuttiin mm. juhlimisesta, kuinka alkoholi on kielletty, vaikka olisikin 18-vuotias niin kohdellaan silti "lapsena", kuinka sopeutuminen riippuu asenteesta, sekä käytiin läpi oikeuksia ja velvollisuuksia mitä liittyy vaihtarina olemiseen. Nyt vielä neljättä vaihtaritapaamista odotellessa. :-)

Ps. Lisään tähän loppuun videon, mitä oon väsänny nyt tässä talven aikana. :-)

ei se voi olla väärin lähteä maailman ääriin

Nyt on takana toinenkin valmennustilaisuus, joka pidettiin viime tiistaina. Valmennustilaisuudessa aiheena oli hostperheessä asuminen ja kuinka tulisi käyttäytyä. Infon jälkeen oli mahdollista suorittaa SLEP-kielitesti, joka vaaditaan kaikilta USA:aan lähteviltä vaihtareilta. Testiin kuului 45min kuulunymmärtäminen ja 45min aikaa suorittaa kirjallinen osio. Testi oli aika helppo ja sitä ei todellakaan tarvinnut jännittää. :-D

Mun ois pitäny muutama viikko sitten jo palauttaa mun hakupaketti, mutta en oo saanu vielä kaikkia lappuja koulusta ja yks rokotus pitäs vielä huomenna ottaa. Pitäs muutama muuki lappu täyttää vielä loppuun, eli tää täyttäminen on vielä aika vaiheessa, hups. Toivottavasti saisin täytettyä nuo kaikki paperit tän viikon kuluessa, vaikka koeviikonki stressi pukkaa päälle ja miljoona juttua on tekemättä. :-D Pikku hiljaa pikku hiljaa... :-)

it's now or never

Päätin nyt vähän kirjoittaa miksi oon lähdössä vaihtoon ja miksi valitsin juuri Exploriuksen järjestöksi. Oon haaveillut vaihtovuodesta jo aika kauan, mutta vuosi sitten rupesin vasta tosissani harkitsemaan vaihtoon lähtemistä. Viime keväänä sitten äiti rupes kyselemään, että miten sen vaihtoon lähdön kanssa. Kesä meni miettiessä ja kerätessä rohkeutta lähettää hakemus menemään, ja syksyn alussa vihdoin sain sen tehtyä. Pari päivää sen jälkeen sain sähköpostia haastattelusta ja siitä vielä viikko ja istuinkin jo haastattelussa. Vaihdossa tahon saaha paljon uusia kokemuksia sekä itseluottamusta ja että oisin itsenäisempi. :-)

Haastattelu ei ollut vaikea eikä mitenkään pelottava. Tottakai ensin vähän jännitti mennä sinne mutta ei paljoa. Haastattelu tehtiin haastattelijan kotona Oulussa, jossa oli mun ja haastattelijan lisäksi tuleva haastattelija. Ensin tein pienen kielitestin, jossa oli kirjallinen osio sekä kuulunymmärtäminen. Testiin meni ehkä 15 minuuttia, jonka jälkeen alkoi varsinainen haastattelu. Noin puolet haastattelusta käytiin englanniksi, mitä jännitin ehkä eniten koko haastattelusta. Pystyin kuitenkin vastaamaan kaikkeen englanniksi ja olin tosi huojentunut. Englanninkielisen osion jälkeen oli jäljellä vielä suomenkielinen haastattelu.

 Kokonaisuudessaan haastattelu oli tosi mukava ja siitä jäi jälkeenpäinkin hyvä fiilis. Ehkä noin viikko haastattelun jälkeen sain sähköpostia että mut oli hyväksytty vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin! Osasin kyllä odottaakin että mut hyväksytään, mutta olin kuitenkin sen jälkeen niiin iloinen! :-)

Mutta miksi valitsin juuri Exploriuksen? Viime keväänä selailin järjestöjä läpi, mutta kuitenkin Explorius jäi kummittelemaan mieleen ja se tuntui juuri mulle sopivalta järjestöltä. Explorius ei ole kaupallinen ja se on pieni järjestö, mikä sopi mulle hyvin. Hintakin oli sopiva, joten eikai siinä kummempia kuin hakemusta menemään. :-)

 Explorius on hyvin pitänyt jo tässä vaiheessa yhteyttä, ja tiedottanut tulevista valmentautumistilaisuuksista, joista yhdessä oon jo käynyt. Tämä valmennustilaisuus oli vapaaehtoinen, ja siellä oli aiheena opiskelu ja koulunkäynti ulkomailla. Paikalla oli myös kolme entistä vaihtaria, jotka kertoivat omista kokemuksistaan. Lopussa saimme jutella muiden kanssa, tulevien vaihtareiden sekä entisten. Oli mukavaa päästä juttelemaan samassa tilanteessa olevien kanssa sekä kysellä kaikkea siitä, millaista se elämä oikeasti on vaihtarina. Seuraavaa tilaisuutta odotellessa! :-)